tiistai, 9. syyskuu 2014

kaavamuutosta odotellessa

Ehdin tehdä vienon ja hillityn tuuletuksen (kainaloiden alapuolella), kun valtuusto hyväksyi kaavaehdotelmamme. Tuuletus oli ennen aikainen (pienistä eleistään huolimatta) eikä tästä selvitty ilman valituksia.

Pah, sanon minä!!

Ärsytys maksimus ja taas siirtyy kaikki! Joku viisas on sanonut joskus, että hiljaa hyvä tulee.... eipä tainnu jannu olla itse tämmöisessä tilanteessa?

Eniten mielen vetää matalaksi se, että valitus ei koske meitä millään muotoa, mutta silti pitää odottaa taas ainakin puoli vuotta, että  joku saa rakentaa huussin metrin vasemmalle kuin kaava antaa myöten. PRKLE!

 

Suunnittelu siis jatkuu.... tosin pahin into laantui jo, koska alan oikeasti epäillä että pääsen eläkkeelle ennenku pohjat on tehty xD

 

maanantai, 28. heinäkuu 2014

Pitihän se arvata

Kuten aavistelinkin, ettei aikani vain riitä joka paikkaan, niin kävi myös tämän projektin kanssa. Mutta päätin olla sitkeä ja pienistä tauoista huolimatta otan itseäni niskasta kiinni ja palaan näppäimistön ääreen :)

Asuntomessuista siis!

messut.jpg-normal.jpg

Jyväskylän asuntomessuilla Kannustalon Lato kiinnosti omakotitaloista eniten ja myös paljon mainostettu "äijä" herätti mielenkiinnon.

Olimme hyvin varustautuneitä messulehdillä ynnä muilla, mutta huomasin hieman ehkä pettymykseksikin, että messulehti ehkä harhaanjohti monen sisustuksen kanssa. Tai sitten kuvittelen? Ehkä ajukoppa teki omia ajatuksia kuvien perusteella, jotka sitten eivät täyttäneetkään kaikkia odotuksia livenä?

Kaikki, tai ainakin tosi moni sisustus oli valkoinen, johon oli "mausteena" jotain väriä, Blahh! Kuinka tylsää! Ja olen huomannut myös, etteivät ihmiset koskaan valitse lattiamateriaaleiksi mitään uutta ja ihmeellistä. Miksei? Jokaisessa oli joko laminaattia, vinyylikorkkia tai betonia... eihän näissä mitään vikaa, mutta miksi ne olivat valkoisia/vaaleita, melkein kaikki? Jos saan haaveilemani betonilattian, niin siihen kyllä maalataan vaikka taidetta ;) Mikä olisikaan hienompi kuin Lemmyn kasvokuva keskellä olohuonetta, WOW!

Yksi ainoa kohde oli suoraan sellainen jossa oli jotain ajatusta, pintamateriaalien mielenkiintoa ja väriyhdistelmiä oli oikeasti mietitty, ja se oli ÄIJÄ! Messujen ainoa kohde, jonne olisin voinut muuttaa samontein, enkä olisi narissut kaikista tehtävistä muutoksista. Siellä ihminen viihtyy; betonia, terästä.... >D No ehkä muutama ylilyönti sinne tänne, mutta se olikin poikamiesboxi ;)

Messut kokonaisuutena olivat hyvin samantapaiset kuin edellisinäkin vuosina. Tänä vuonna koimme hieman pettymyksenä ei-omalaatuiset ratkaisut taloissa. Tarkoitan, että messukohteiden pitäisi mielestäni olla ns. edustus/mallikappaleita, joilla näytetään mitä meidän tehtaalla voidaan perusmallien lisäksi tehdä, eikä työntää joka toiseen kohteen keittiöön samaa puustellin keittiötä. Suurinosa kohteista meni yhden pysähdyksen taktiikalla; kävelemällä läpi, seisahdus keittiössä TAI kylpyosastolla ja ulos.

Joo, kyllä varmaankin asukkaalla on jotain sananvaltaa minkälainen kaapinovi laitetaan minnekkin, mutta luulisin, että neuvottelemalla (mm. hinnasta) esim tapettiedustajat saisivat asiakkaalle jotain erikoista myytyä ja samalla näyttää omaa osaamistaan. Äijä-kohde oli aika hyvä esimerkki. Sen oli suunnitellut sisustussuunnittelija Milla Alftan, joka valitsi sopivat materiaalit välittämättä mihin niitä yleensä käytetään. Aikaisemmin minulla ei käynyt mielessänikään nostaa teräslevyä keittiön välitilaan, vaan olisin kiltisti laattakaupassa hipistellyt tuotetta, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita.

torstai, 17. heinäkuu 2014

Tästä se kaikki alkoi

raivaus.jpg-normal.jpg

Ensimmäisestä askeleesta oman unelman kamaralla ennätti kulua monta vuotta, ennen kuin pääsimme tositoimiin; raivaamaan!

Siinäpä sitä sitten olikin.... tekemistä.... muille asti :D

Vielä tässä vaiheessa emme voineet tehdä muuta, kuin valmistella tulevaa. Alueen kaavamuutos oli vireillä, joten poikkeusluvan hakeminen oli mielestämme hieman turhaa, koska toivotut asiat olisivat uudessa kaavassa. Jäimme siis odottelemaan...... jälleen ;)


Sillä aikaa alkoikin "vääntäminen" rakennusmateriaaleista ja mallista. Loputon suo.

Onneksi olemme molemmat hyvin samanhenkisiä, joten pitsiverhojen paikasta ei tarvitse edes keskustella. Molempien unelmoima kivitalo sai jäädä.... Betonimöhkäle olisi hieno keskelle kaupungin eleettömyyttä, mutta maalle se ei mielestämme istunut ollenkaan.

Loppujen lopuksi ihastuimme Kannustalojen kahteen malliin: Harmajaan ja Latoon.

Vielä pari vuotta sitten olisin teeskennellyt oksennusrefleksiä, jos joku olisi minulle sanonut, että rakentakaa Kannustalo. Ensimmäinen mielikuva olisi ollut yltiöromanttiset mansardikattoiset mallit, jotka todellakin saavat vieläkin niskakarvat pystyyn. Ei siinä, rakentakaa jokainen millaisen mallin haluatte, kunhan ette tuputa sitä meille :D

Ladossa viehätti eniten sen eleettömyys, yksinkertaisuus ja valoisuus. Kun meille tarjoutui mahdollisuus käydä katsomassa jo valmistunutta Latoa lähialueella, tartuimme tilaisuuteen välittömästi.

valmisLato.jpg-normal.jpg

Paikan päällä käytyämme asiasta ei tarvinnut enää edes keskustella. Siinä se on.


tiistai, 15. heinäkuu 2014

alkukankeutta

Moikka maailma;

ensimmäisen esimerkkiartikkelin otsikko toivottaa minut tervetulleeksi kirjoittamaan blogia.

 

Tämä maailma on minulle täysin vieras, niin lukijana, kuin kirjoittajana. En ole koskaan uhrannut aikaa lukemiselle; en kirjojen, uutisten tai varsinkaan blogien. Miksi se on tuntunutkaan niin turhalta lukea? Nyt ehkä voin myöntää tulleeni vanhaksi, kun sohvalle rojahtaminen voittaa koiran juoksuttamisen tai intopinkeänä siivoamisen?  Vai myöntäisinkö tulleeni vain laiskaksi? ;) Odotan silti innolla miten jaksan työn ja arjen pyörittämisen keskellä järjestää itselleni aikaa ajatusten kirjoittamiselle. Ehkä blogin kirjoittaminen olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten?

Keksimme paremman puoliskon kanssa useita vuosia sitten aloittaa rakentamisen... nyt se on vihdoin ja viimein ajankohtaista! Jippiiii!  Tähän astiselle matkalle mahtuu monenmoista kommellusta, enkä epäile yhtään, etteikö niitä tulisi rakentamisen aloittamisen jälkeen lisää. ProjektiPihka on elämämme keskiössä tulevat vuodet, joten blogin aihealue valikoitui melko helposti.

Mutta tähän astisesta taipaleesta lisää myöhemmin,  samoin kuin viikonloppuna korkatuista Jyväskylän asuntomessuista. Asuntomessut antoivat taas vahvistuksen jo valitulle talotoimittajalle sekä omalle tyylisuunnalle. Kylläpä ihmiset ovat valkoisia sisustajia nykyaikana ;)